KK:n fiktioblogin neljäs kirjoittaja on rovaniemeläinen Laura, jonka tarinoissa on arkirealismia. Hänen tekstiensä kertojana voi olla vaikkapa vainaja tai maalaiskylän poliisi.
KK:n Pöytälaatikko-blogin uusi kirjoittaja on 36-vuotias rovaniemeläinen Laura Lehtola. Juuri nyt Laura innostuu syksystä, sen raikkaudesta ja hämärtyvistä illoista.
Laura on matkailualalla ja kohtaa työssään ihmisiä maailman eri kolkista. Hektisen työn vastapainoksi hän kuuntelee musiikkia, lukee ja ennen kaikkea kirjoittaa.
Milloin aloit kirjoittaa?
Ensimmäiset tekstini syntyivät alle kouluikäisenä. Sanelin tarinoita isälleni, joka kirjoitteli niitä ylös. Kouluvuosina pidin päiväkirjaa, mutta sitten kirjoittaminen katkesi useaksi vuodeksi. Viime syksynä lopulta rohkaistuin ja ilmoittauduin Kansanopiston luovan kirjoittamisen kurssille. Olin suunnitellut sitä jo pitkään. Kirjoittamisen aloittaminen oli luontevaa ja tekstiä alkoi syntyä helposti. Tuntui vapauttavalta: ihan kuin ajatuksiani padonnut tulppa olisi irronnut.
Mitä kirjoitat nyt?
Tarvitsen yleensä syyn kirjoittamiseen. Olen osallistunut kirjoituskursseille ja kirjoitustreffeille, joissa tekstejä luetaan myös ääneen. Toisaalta inspiraatio voi iskeä vaikka kaupan jonossa. Tällä hetkellä kirjoitan novelleja, mutta pöytälaatikostani löytyy myös runoja ja kummilapsille kirjoittamani joulusatu. Viime kesän kirjoituskurssilla analysoin teatteri-, runo- ja novellitekstejä. Se toi kirjoittamiseen mukavaa vaihtelua. En osaa kirjoittaa omaksi ilokseni, vaan haluan, että tekstini heräävät eloon lukijan silmissä.
Mistä tarinasi syntyvät?
Elävästä elämästä. Tarkkailen ympäristöäni jatkuvasti ja minusta on kiehtovaa miettiä, minkälaisia tarinoita ihmisten taakse kätkeytyy. Tarinoissani on arkirealismia ja unohdettuja ihmiskohtaloita, mutta aina myös toivon kipinä. Olen kiinnostunut näkökulmakirjoittamisesta. Olen kirjoittanut tekstejä vainajan, vanhuksen, alkoholistin ja maalaiskylän poliisin näkökulmasta.
Mitä itse luet?
Luen paljon suomalaista kirjallisuutta. Suosikkejani ovat esimerkiksi Kari Hotakainen, Katja Kettu, Riikka Pulkkinen sekä Anna-Leena Härkönen. Luen myös elämänkertoja, dekkareita ja runoja. Vasta viime aikoina olen antanut itselleni luvan jättää huonon kirjan kesken – maailmasta löytyy niin paljon hyviäkin. Vielä joskus aion silti lukea loppuun Sinuhe Egyptiläisen, jonka aloitin puolitoista vuotta sitten.
Miksi kirjoitat?
En voi olla kirjoittamatta. Pääni on täynnä ajatuksia ja höyryjä on ihanaa päästää ulos kirjoittamalla. On kiehtovaa, että haaveet ja saavuttamattomiltakin tuntuvat unelmat voi elää paperilla niin kuin parhaaksi näkee. Kirjoittamalla voin ilmaista itseäni monipuolisemmin. Pöytälaatikkoblogin kirjoittaminen on haastava, uusi aluevaltaus. En halua kangistua kaavoihin, vaan tahdon oppia jatkuvasti lisää.
