Hmmm... Mitenkäs se nyt olikaan?
Hmmm... Mitenkäs se nyt olikaan?

Kuinka usein rintsikat pitäisi pestä? Säilyykö leipä parhaiten jääkaapissa? Kuinka paljon vettä pitikään litkiä päivässä? Osaatko vastata? Tässä oikeat vastaukset polttavimpiin ikuisuuskysymyksiin.

1. No kaksi viikkoa olen käyttänyt samoja rintsikoita! Miten usein ne muka pitäisi pestä?

Kolmen käyttökerran jälkeen. Vaatteet kärsivät liian tiuhasta pesusta. Jos taas liivejä pitää viikon putkeen, ne voivat alkaa haista hieltä.

2. Pantiinkos ne uudet perunat kylmään vai kiehuvaan veteen – mitä väliä?

Kiehuvaan, jos haluat parhaan lopputuloksen. Kun perunat laittaa kattilaan vasta, kun vesi kiehuu, niiden koostumus säilyy parhaiten eikä niistä tule vetisen makuisia.

3. Eikös leipäkin säily pidempään, kun sen panee jääkaappiin?

Ehdottomasti ei! Ei missään nimessä leipää jääkaappiin, sanovat martat. Jääkaapin kosteus tarttuu leipään ja edistää sen pilaantumista. Siksi leipä kannattaa säilyttää pöydällä omassa pussissaan. Aina.

4. Kuinka paljon sitä vettä pitikään juoda päivässä?

Vettä pitäisi juoda omaan kokoon nähden riittävästi. Aikuisen nesteentarve on noin 2–3 litraa, josta puolet saamme yleensä ruuasta. Eli litra tai puolitoista pitäisi päivässä juoda – jos vesi ei maistu, mehukin käy. Varo vain liikaa sokeria!

Vettä tarvitsee tankata enemmän vasta todella kuumalla ja kostealla säällä, jolloin lämpötila kipuaa lähes 40 asteeseen. 

5. Pistävätkö hyttyset muka toisia enemmän kuin toisia?

Kyllä. Hyttysten pistohalukkuuteen vaikuttaa hengityksestämme vapautuva hiilidioksidi, ihon eritteet ja ihon lämpötila. Lämmin iho kertoo hyvästä pintaverenkierrosta, jonka ansiosta hyttynen saa ateriansa pienellä vaivalla. Viileäihoiset eivät hyttysiä kiinnosta samalla tavalla.

Se, miten houkuttava sekoitus kokonaisuudesta muodostuu, on pitkälti perinnöllistä.

6. Voiko ruokaa syödä huolettomin mielin, jos sen parasta ennen -päiväys on mennyt?

Usein voi. Esimerkiksi rahkaa, kermaviiliä ja jugurttia voi huoletta käyttää jopa pari viikkoa parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Myös kuivatuotteet säilyvät usein selvästi päiväystä pidempään. Leikkeleitä, lihoja ja valmisruokia ei kuitenkaan kannata syödä parasta ennen -päiväyksen jälkeen.

7. Voiko iho palaa aurinkoisena päivänä ikkunan läpi?

Voi. Siksi esimerkiksi kesäiselle automatkallekin pitäisi laittaa kerros aurinkorasvaa.

8. Pitäisiköhän lopettaa kahvinjuonti?

Ei ole mikään pakko. Kahvin juomisella on paljon enemmän hyviä kuin huonoja terveysvaikutuksia. Kahvi antaa suojaa esimerkiksi maksa- ja haimasyöpää vastaa.

9. Pitääkö jugurttipurkit pestä ennen kierrättämistä?

Ei. Siitä on itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä.

10. Voikohan mökkijärven vedellä pestä hampaat?

Ei kannata. Jos on pakko, järvivesi kannattaa keittää ennen hampaidenpesua.

11. Pitäisiköhän tämä pyyhe jo vaihtaa?

Ylihygieeninen ei kannata olla. ”Niin sanotussa normikäytössä kerran kahdessa viikossa on ihan hyvä vaihtoväli”, martat ohjeistavat.

12. Kuinka usein hiukset kannattaisi pestä?

Päivittäinen hiustenpesu on pahasta, sanovat asiantuntijat. 3–4 päivän väli olisi hyvä. Tiuha pesuväli saattaa kuivattaa päänahkaa ja saada sen kutisemaan. Pidempään pesuväliin siirtyminen vaatii totuttelua – ja hetkellistä rasvaisen tukan sietämistä. Kestää 2–3 viikkoa, ennen kuin tali- ja hikirauhaset tottuvat harvempaan pesuväliin.

13. Voiko sampoon todella korvata ruisjauhoilla?

Toimii kyllä, vakuuttaa ekokampaaja Minttu Laurila. Ruisjauhoissa on sapoiinia, joka pesee hiuksista toden totta puhtaan tuntuiset ja kuohkeat. Kannattaa kokeilla, jos haluat vähentää kemikaalien käyttöä ja suojella myös luontoa.

Anja Santala-Rosala

13 arkista ikuisuuspulmaa, joita sinäkin olet miettinyt – tiedätkö oikeat vastaukset?

Leipomot haluavat meidän ostavan joka päivä leipää ,joten sieltä se lähtee, että leipääei saisi säilyttää jääkaapissa. Parastahan se on tietysti uunitoreena, mutta yksinasuvat ja kaukanakaupasta asuvat voivat ihhan huoletta pitää leipää jääkaapissa sanoo 82 vuotias mummo. Siellä seei hetirupea homehtumaan.
Lue kommentti
Odotettavissa jälleen: draamaa ja jännitystä! Kotiin takaisin palaa pian.
Odotettavissa jälleen: draamaa ja jännitystä! Kotiin takaisin palaa pian.

Monelle tämä on päivän paras uutinen: Kotiin takaisin -sarjan uusi kausi alkaa lokakuussa.

Kuulutko sinäkin meihin, jotka olemme nauttineet australialaisen tv-sarjan Kotiin takaisin aiemmista tuotantokausista ja odottaneet sarjan paluuta? Nyt odotukset täyttyvät: sarjan kuudes, ennen meillä näkemätön tuotantokausi alkaa Yle TV1:llä perjantaina 12. lokakuuta kello 17.10. Itselle sopivana aikana jaksoja voi katsoa Yle Areenan kautta.

Mukana Ash Parkin upeissa maisemissa ja kartanomiljöössä ovat tutut hahmot kuten onnelliset Sarah ja George, suvun matriarkka Elizabeth ja muut perheenjäsenet. Vuodet ovat vierineet, ja nyt tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle.

Lokakuu on pelastettu: tiedossa on kymmenen uutta jaksoa!

Kyytiin hyppääminen on helpointa sarjaa aiemmin seuranneille, mutta sarjan katsominen ensi kertaakaan ei ole hassumpi ajatus.

Päivän huonoin uutinen lienee se, että uuden tuotantokauden kerrotaan jäävän viimeiseksi. Mutta sitä ennen: lokakuu on pelastettu, kymmenen uutta jaksoa tiedossa!

Alla olevista kuvista voit palauttaa mieleesi roolihenkilöt. Kuvien alla voit äänestää myös, kuka heistä oli sinusta kaikkein ihanin!

Kysely

Heistä suosikkini on...

Kääpiösnautserimme Unto on pirteä 13-vuotias. Se rakastaa yli kaiken metsässä kulkemista.
Kääpiösnautserimme Unto on pirteä 13-vuotias. Se rakastaa yli kaiken metsässä kulkemista.

Yhtäkkiä huomasin, että meillä asuu 13-vuotias seniorikoira. Aistien heikkeneminen ja hitauden hyväksyminen on vaatinut asennemuutosta. Siinä auttoi yksi neuvo.

Edes kevätaurinko ja lumen alta paljastuneet hajut eivät saaneet koiraamme Untoa juoksemaan entiseen tapaan. Tarpeensa se kyllä teki, mutta muuten rakas kääpiösnautserimme lähinnä köpötteli ja pysähteli. Kymmenen minuutin lenkkiin alkoi mennä puoli tuntia ja enemmänkin. En olisi millään jaksanut herätä aamuviideltä vain sen takia, että koira hidasteli.

Kotona katsoin, kun Unto istuskeli pitkiä aikoja paikallaan katse kirjahyllyä tai eteisen kaappeja kohti. Talutushihnan nähtyään se saattoi juosta innokkaana vessan ovelle. Keittiössä Unto törmäili jalkoihimme eikä väistänyt uunin luukkua tai aukeavaa astianpesukonetta.

Missä haukku, miksi se kävelee?

Pihalla se ei kääntänyt päätään, kun huusimme perään. Jolkottelun ja hyppimisen sijaan se alkoi kävellä.

Haukkuminen loppui: oli ihan sama kulkiko vierestä koira vai ihminen, kirsu pysyi kiinni maassa eikä huomio herpaantunut. Pidimme ikkunoita auki, vaikka pihalla kirmasi lapsilauma. Unto pysyi hiljaa ja kuorsasi pedissään.

Se oli nukkumassa myös silloin, kun tulimme kotiin eikä noussut tervehtimään.

Unto oli täyttänyt 13, kun tajusimme: meillä asuu seniorikoira.

Köpöttelyä vanhuudenhöppänän tahtiin

Iän tuomien muutosten hyväksyminen on ollut yllättävän vaikeaa. Kun on vuosikausia reippaillut koiran kanssa pitkin metsäpolkuja, on turhauttavaa vain köpötellä ja seisoskella metsässä. On vaikea muistaa, ettei koiraa voi enää kutsua nimeltä, ja ettei komentamisesta ole mitään hyötyä. Sekin on ihan kummallista, että palloa heittäessä koira jää katsomaan pihaa hölmistyneenä eikä todellakaan tuo palloa takaisin.

Onneksi Unton kasvattaja antoi viisaan neuvon: ajatelkaa koiraanne kuin 90-vuotiasta vanhusta.

On hyvä herätä varhain, mutta ei lähteä liikkeelle liian nopeasti.

Aamuvarhaiset ulkoilutukset lopetimme saman tien. Nyt Unto herää seuraamaan, kun juon aamukahvia. Ruokansa syötyään se menee takaisin nukkumaan. Ulos se lähtee vasta muutaman tunnin kuluttua. Siinä vaiheessa yön jäykistämät jalat ovat jo vetreytyneet.

Iltapäivällä tyydymme lyhyempiin kävelyihin ja annamme Unton haistella mahdollisimman paljon ja ihan vain seisoskella. Mies kuuntelee samalla podcasteja, itse yritän nauttia pysähtymisestä.

Emme anna Unton ulkoilla vapaana, koska se vaikuttaa olevan umpikuuro. Ostimme huomioliivin, jonka taakse kirjoitimme tussilla puhelinnumeron. Se on sitä varten, jos Unto sattuisi karkaamaan eikä osaisi enää kotiin.

Suuri kaipuu syliin, aivan kuten pentuna

Iltaisin otamme Unton syliin nukkumaan. Se kaipaa selvästi kosketusta, ja tykkää kun sitä silitetään. Kasvattajan mukaan tämä on yksi vanhuuden selvimmistä merkeistä: koira kaipaa sellaista turvaa ja läheisyyttä, jota se tottui saamaan pentuna.

Unto on ystävällinen ja pirteä. Aina välillä se haluaa leikkiä, innostuu juoksemaan ja ruoka maistuu aina. Se nukkuu paljon syvää unta, ja ihan varmasti sen nivelia särkee. Silti luopumisen aika on mielessämme vasta vuosien päässä, vaikka tiedän, että sitä pitää aina välillä jo ajatella.

Salaa toivon, että Unto on koira, joka jossain vaiheessa tokaisee ”ihan hyvin jaksan, ei tässä mitään” – ja nukkuu sitten pois.

Kolmevuotiaan Unton bravuuri olivat korkeat hypyt.
Kolmevuotiaan Unton bravuuri olivat korkeat hypyt.
Max

Parhaasta ystävästä tuli seniori – nyt yhteinen aikamme on köpöttelyä ja sylittelyä

Lähes 15-vuotias villakoirapoikamme vanhentui kesän kuluessa yhtäkkiä. Turvallisuuasiat piti miettiä uudelleen, sillä se ei oikein kuule eikä näe enää. Se kärsii nyt myös sydämen vajaatoiminnasta. Lenkeistä ei voi enää puhua, teemme pieniä pyrähdyksiä, ja poika väsyy nopeasti. Se nukkuu syvää, syvää unta joka joskus saa pelästymään. Se kaipaa entistä enemmän läheisyyttä ja rapsuttamista; nostaa välillä päätään ja tarkistaa että olemme vielä siinä. Joskus se innostuu pelaamaan palloa tai...
Lue kommentti