Monet naiset vähättelevät itseään pehmentääkseen puhettaan, ja usein aivan huomaamatta. Mistä se johtuu?

”Anteeksi, kun häiritsen, mutta…”

”Minä vain ajattelin, että…”

”En ole mikään asiantuntija, mutta…”

Kuulostaako tutulta?

Lähes jokaisen naisen pään sisällä asuu pieni kriitikko. Se kuiskii korvaan kurjia ajatuksia, jotka alentavat itsetuntoa: en ole tarpeeksi hyvä, joku muu osaa paremmin, minä en riitä.

Kriitikon syytä on myös se, että vähättelemme itseämme, kun puhumme – usein aivan huomaamatta.

Kirjailija ja uravalmentaja Tara Mohr kertoo kirjassaan Playing Big, miten naiset vähättelevät itseään puhuessaan. Hän kertoo, että yleensä naiset eivät edes huomaa tekevänsä niin.

Vähättely tapahtuu pienten, yksittäisten sanojen ja fraasien kautta. Esimerkiksi näin:

1. Vain-sanan lisääminen lauseeseen. ”Haluan vain varmistaa…” tai ”Olen vain sitä mieltä, että…”. Vain-sana saa puhujan kuulostamaan anteeksipyytelevältä ja puolustelevalta.

Mieti, miten erilaiselta kuulostaa, jos sanoisit edellisten lauseiden sijaan näin: ”Haluan varmistaa…” ja ”Olen sitä mieltä, että…”.

2. Itse asiassa - tai oikeastaan-sanojen lisääminen. ”Olen itse asiassa eri mieltä…" tai ”Minulla olisi oikeastaan kysymys”.

Näiden sanojen lisääminen saa lähinnä kuulostamaan yllättyneeltä siitä, että uskaltaa olla eri mieltä tai ylipäänsä kysyä mitään.

3. Itsensä vähättely heti alkuun. ”En ole mikään asiantuntija, mutta…” vähättelee omaa asemaa ennen kuin on edes sanonut mitään.

4. Varmisteleva kysyminen. ”Selitinkö minä nyt tarpeeksi selkeästi?” ”Ymmärrätkö, mitä yritin sanoa?”

Näillä kysymyksillä on hyvät tarkoitusperät. Niillä haluaa varmistaa, että tulee ymmärretyksi.

Ongelma on, että samalla vaikuttaa joko ylimieliseltä (oletat, että juttukaverisi ei ymmärrä sinua) tai ilmaisee, että on ollut mielestään sekava.   

Tara Mohr kertoo saaneensa lukuisia viestejä naisilta, jotka kertovat ihmisten alkaneen suhtautua heihin kunnioittavammin, kun he ovat lopettaneet itsensä vähättelyn.

Anteeksi, kun pyydän anteeksi

Naisilla on taipumus pyydellä anteeksi. Se tapahtuu alitajuisesti: pyydämme anteeksi, kun kysymme kysymyksen tai seisomme jonkun tiellä kaupassa. Pyydämme anteeksi siis jopa sitä, että olemassaolomme vie tilaa muilta.

On toki tilanteita, joissa anteeksipyyntö on suotavaa ja kohteliasta. Tutkimusten mukaan naiset pyytävät kuitenkin huomattavasti miehiä useammin anteeksi turhaan, pienten asioiden vuoksi. 

Tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että vaikka miehet käyttävät joskus samaa itseään vähättelevää puhetta kuin naiset, se ei vaikuta heidän auktoriteettiinsa lainkaan. Itsestään vähätellen puhuvia naisia pidetään sen sijaan heikompina.

Turha anteeksipyytely ja itsen vähättely luo pahimmillaan kuvaa stereotyyppisestä naisesta, joka ei tiedä mistä puhuu, joka ei ole itsevarma, ja joka on hölmö.

Miksi naiset puhuvat vähätellen?

Mohrin mukaan vähättelevä puhe voi olla yksinkertaisesti tapa. Naiset kuulevat toisten naisten puhuvan siten tosielämässä ja televisiossa, joten he alkavat tehdä samoin.

”Taustalla on myös tärkeämpi syy. Useimmat naiset käyttävät alitajuisesti vähätteleviä fraaseja pehmentääkseen puhettaan. Emme halua, että meitä pidetään aggressivisina, karskeina tai nalkuttavina”, Mohr sanoo.

Jos käyttää liikaa aikaa mukavana esiintymiseen, omat ideat jäävät kuulematta.

Monelle naiselle on tärkeää, että muut pitävät häntä mukavana ja nöyränä. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta jos käyttää liikaa aikaa mukavana esiintymiseen, omat ajatukset ja ideat jäävät taka-alalle. 

Mohr on myös sitä mieltä, että vähättelyn taustalla on naisiin aiemmin kohdistunut epätasa-arvo. Naisten ei ennen ollut turvallista puolustaa itseään, kun he joutuivat uhatuksi tai suututtivat miehiä. Se johti luonnollisesti siihen, että naiset oppivat pehmentämään puheitaan.

Opi puhumaan vaikuttavasti ja varmasti

Miten naisen sitten kannattaisi puhua, jotta kuulostaisi vakavasti otettavalta mutta ei kuitenkaan suututtaisi ketään tai vaikuttaisi kovalta?

Tärkeintä on ymmärtää, että on hyväksyttävää vaikuttaa kovalta. Se ei tarkoita, että olisi kovakuorinen ja ilkeä. Sitä paitsi: itsevarma ja siten käyttäytyvä nainen saa tuskin ikinä kaikkien suosiota puolelleen. Haukkujia riittää, mutta heitä ei tarvitse kuunnella.

Vaikuta mukavalta ja pätevältä yhtä aikaa.

Mohr neuvoo, että vähättelevien sanojen sijaan kannattaa puhua niin, että vaikuttaa mukavalta ja pätevältä samaan aikaan.

"Aloita ja lopeta puheesi sanomalla jotain ystävällistä. Kerro puheesi keskellä varsinainen sanottavasi jämäkästi. Silloin yleisvaikutelma on lämminhenkinen mutta asiantunteva", Mohr sanoo.

Älä yritä muuttaa kaikkia puhetapojasi ja käyttämiäsi vähätteleviä sanoja kerralla. Valitse yksi, oli se sitten vain-sana tai turha anteeksipyytely. Yritä huomata ne hetket, kun pehmennät puhettasi turhaan. Silloin voit korjata asian saman tien.

Harjoittele, ja muutat vähitellen tapasi. 

Lähde: goop.com

Missä lapset ovat aattona? Miten aika riittää kaikille? Bonusäiti Miia kertoo, miten uusperheen jouluaikataulut heidän perheessään ratkaistaan.

Uusperheen joulussa on paljon hyvää: Kun koteja on kaksi, lasten pitkät lomat on helpompi järjestää. Läheisten (ja lahjojen) määrä vain lisääntyy.

Huolia aiheuttavat usein aikataulut. Missä lapset ovat aattona? Mihin pukki tilataan? Riittääkö aika kaikille? Entä miten aikataulupalapeli ratkaistaan, kun elämässä on useampi kuin yksi uusperhe?

Kysyimme bonusäiti Miialta, 30. Miian perheeseen kuuluvat mies ja tämän 7-vuotias tyttö. Myös tytön äidillä on uusperhe. Joulun aikaan nähdään lisäksi molempien vanhempia, Miian miehen veljiä ja Miian kummityttöä perheineen. Myös Miian isällä on uusperhe.

1. Uusperheet ovat tuoneet elämääsi lauman uusia ihmisiä. Miten aika riittää jouluna kaikille?

”Mietimme joulua lapsen kannalta. Hän on aattoillan meidän kanssamme ja aattopäivän äitinsä luona. Vaikka olemme kaikki hyvissä väleissä, joulun aikataulujen sopiminen stressaa molempia perheitä. Olemme miettineet, voisiko joka toinen joulu olla tulevaisuudessa hyvä järjestely.  Kumpikin perhe voisi suunnitella jouluaan rauhassa.

Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen. Olemme tasa-arvoisia. Jonkinlainen jako on vain pakko tehdä.

”Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen.”

Tänä jouluna kokoonnumme isäni ja hänen vaimonsa luo. Kysyin isältäni ja hänen vaimoltaan, mitä mieltä he olisivat, jos mieheni äiti ja nuorempi veli tulisivat myös. Molemmat ottivat avoimin mielin kaikki vastaan.

Nyt isälle tulevat anoppini ja mieheni veljen lisäksi minun kummityttöni ja hänen äitinsä eli äitini sisko, oma siskoni ja hänen miehensä, isäni uusperheen mukanaan tuoma bonussisko ja hänen poikaystävänsä. Kaikki eivät tunne toisiaan, mutta hienointa onkin uuden rakentaminen.”

2. Yhteisjoulu on ihana ajatus, mutta mitä tehdä, kun kaikki eivät tunne toisiaan?

”Joulu on läheisten aikaa, ja silloin puhutaan paljon perheestä. Mietimme ensin, miltä muista tuntuu viettää joulua ihmisten kanssa, joita he eivät tunne. Isäni ei esimerkiksi ole koskaan tavannut mieheni veljiä.

Olemme miettineet ohjelmaa, joka puhkaisee jäykkyyden kuplaa. Hankimme joulurekvisiittaa, hassuja silmälaseja ja päähineitä, ja otamme yhteiskuvan ne päässä. Kaikki voivat olla hassuja ja omanlaisiaan.

Teemme myös itse piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella.

Ihaninta tässä joulussa on, että pääsemme näkemään poikkeuksellisen monta ja niin monelle tärkeää ihmistä. Hienointa on, että me mieheni kanssa tuomme kaikki yhteen.”

"Teemme piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella."

3. Iskeekö koskaan ulkopuolisuuden tunne? Miten siitä pääsee?

”Mieheni tyttö oli 5-vuotias, kun tapasimme. Minulla ei ollut omia lapsia, enkä ollut vielä ajatellutkaan koko asiaa. Kun kävimme ensimmäisillä kahveilla, mies kertoi, että hänellä on pieni tytär.

Muistan suhteen alkuajoilta lauseen ’eihän tässä mitään, ostetaan vain tytölle sänky tänne minun luokseni’. Se oli vaaleanpunaisten linssien läpi katsottu ajatus. Todellisuudessa uusperheessä tarvitaan paljon hyväksyntää ja omasta yksityisyydestä luopumista.

”Tunsin paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.”

Minulle aikuisen rooli oli kasvun paikka. Siihen liittyi ulkopuolisuuden tunteita ja kaikenlaisia pelkoja. Jos me saamme lapsia, rakastaako mies heitä yhtä paljon? Haluaako hän lapsia enää, kun se on jo koettu? Tunsin myös paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.

Puhuimme mieheni kanssa vaikeistakin tunteista, kuten ulkopuolisuudesta. Lisäksi luin paljon kirjoja uusperheen muodostumisen vaiheista. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai viidessäkään. Vie aikaa, kun uusperheen identiteetti syntyy ja roolit muotoutuvat.

Kirjat antoivat vertaistukea. En ollut yksin ajatusteni kanssa. Se helpotti.”

4. Kun aikaa on rajallisesti, joku pahoittaa kuitenkin mielensä. Mikä avuksi?

”Toki sukulaiset kyselevät, mutta he ymmärtävät, että suunnitelmia ei voi tehdä niin, että kaikki ehtivät nähdä kaikkia. Aikataulujen sumpliminen ei ole hankalaa, se pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.

”Aikataulujen sumpliminen pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.”

Meillä on se ajatus, että ilman riitaa kun selvitään, on hyvä. Jos näyttää, että jostakin tulee ongelma, teemme kaikkemme, ettei tulisi.

Olen ollut kova stressaamaan, mutta miehelläni on sellainen ihana ajatus, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Tämä on luovimista: miten parhaaksi on ja mikä on milloinkin tärkeää.

Yleensä kaikki asiat järjestyvät jotenkin. Auttaa, kun yrittää ajatella asioita hyvän kautta. Minusta on ihanaa, että on paljon paikkoja, joissa käydä – verrattuna siihen, ettei olisi.”

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä