
Tämän muistan aina: pinkin jäätelökuorrutteen, joka poksahteli suussa. KK:n uudessa sarjassa nostalgisoidaan! Ensimmäisenä vuorossa ovat jäätelöt.
Eka puraisu tuntui mahtavalta. Kielellä ritisi, ja suuhun levisi hedelmäkarkkien maku. Oli kesä 1980-luvulla, ja kauppojen jäätelöiden joukossa oli uutuus, jossa olisi jotain erityistä.
Jo jätskipaperissa luki: Maistele varovasti – yllätyt!
Kuoressa oli rakeita, jotka alkoivat poksahdella suussa. Toisella puraisulla räksähtely siirtyi korviin, eikä enää tuntunutkaan kivalta. Itku tuli, kun ihanan pinkki ja herkullisen näköinen kuorrute oli pakko kuoria pois.
Olin kuusivuotias ja olisin halunnut rakastaa tuota kitaranmallista herkkua. Rakeiden räiske oli kuitenkin liikaa, ja makuelämys jäi yhteen kertaan.
Oli toinenkin syy, miksi jäätelö kiinnosti. Tikkuihin oli kirjattu hassuja koululaisvitsejä: Mikä kissa on apinan paras kaveri? Mara Katti. Mikä koni ei hirnu? Ikoni.
Työkaverille pinkki jätski oli maistunut ja hänelle kertyi tikkuja kymmenittäin.