Olen vähentänyt kulutusta ja huomaan, miten vähällä pärjään. Elämämme ei tunnu askeettiselta tai ankealta, vaan mielekkäältä.
Muutama vuosi sitten aloin vähentää kulutustani askel kerrallaan. Olen huomannut, miten vähällä pärjään. Elän hyvää elämää ja olen elämäni herra sen sijaan, että olisin markkinavoimien heiteltävissä.
Olen alkanut lajitella jätteet. Ostan vain sen, mitä todella tarvitsemme, mahdollisimman pakkaamattomana ja, jos mahdollista, käytettynä.
Olen alkanut saunoa harvemmin, enkä pidä saunaa enää lämpimänä koko iltaa. Olen lyhentänyt suihkussa käyntiä ja käyn suihkussa vain, kun se on oikeasti tarpeen.
Olen luopunut autosta ja alkanut pyöräillä. Olen päättänyt olla tyytyväinen yhteen lapseen, vaikka aiemmin haaveilin useammasta. Lentämisen sijaan matkustan nykyisin junalla, bussilla ja laivalla. Siinä näkee maisematkin eri tavalla.
Luovuin lihansyönnistä ja ryhdyin vegaaniksi. Muutimme myös pienempään asuntoon. Sen ansiosta meillä on entistä vähemmän kuluja, siivousta ja ylläpitotyötä.
Kodin kemikaalit olen vaihtanut vähemmän haitallisiin tai luopunut niistä kokonaan. Olen myös vähentänyt tarpeetonta pyykinpesua.
Elämämme ei tunnu askeettiselta tai ankealta, vaan mielekkäältä. Myös rahahuolet ovat takanapäin.
En tarkoita leuhkia tai sanoa, että muiden tulisi tehdä juuri näitä valintoja. Haluan vain jakaa sen, miten mukavaa ja palkitsevaa vapaaehtoinen ja omassa tahdissa tehty muutos on ollut.
En koe menettäneeni mitään, enkä ole kieltänyt itseltäni mitään ehdottomasti. Kenties joskus lennänkin vielä, jos tulee tarpeeksi hyvä syy.
Keittiöekonomi
