Ville Lahtinen on 26-vuotias markkinoinnin tutkija ja yrittäjä, joka myy designpipoja ja tuottaa videoita. Hän asuu Australian Surfers Paradisessa. Vapaa-ajalla hän meloo, surffaa ja kirjoittaa blogia.
Ville Lahtinen on 26-vuotias markkinoinnin tutkija ja yrittäjä, joka myy designpipoja ja tuottaa videoita. Hän asuu Australian Surfers Paradisessa. Vapaa-ajalla hän meloo, surffaa ja kirjoittaa blogia.

Suomessa on jostain syystä hyväksyttyä, ihailtua ja hassua olla pahalla päällä. Se kuitenkin lyhentää elämää, väittää Ville Lahtinen.

MURJOTUS EI OLE HAUSKAA.

Muutin kolme vuotta sitten Australiaan. Nykyään, kun käyn Suomessa, ihmettelen valitusta ja mökötystä. Ystäväni kysyvät minulta, miksi olen niin iloinen. Mikä ihmeen kysymys se on?
Suomessa keskustelu viriää helposti asioista, jotka harmittavat. Harmi yhdistää, ilo on outoa.
Suomalaiset ostavat t-paitoja, joissa lukee ”Positiivisuus on perseestä” tai ”Se, mikä ei tapa, se vituttaa”. Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on jalostettu kokonainen sarja: Toiseksi eniten vituttaa kaikki, Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki ja niin edelleen. Kustantaja myy myös kalentereita.
Kyllä australialaisetkin valittavat, mutta heille vitutus ei ole kansanperinne. Eikä siitä paineta paitoja.

KIELTEISYYS TAPPAA YRITTÄJYYDEN.

Esko Aho sanoi MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa, että Suomessa vallitsee ennen kokemattoman huono ilmapiiri. Myös pääministeri Jyrki Katainen on sanonut, että negatiivisuus alkaa lamaannuttaa: kyseenalaistamisesta on tullut itseisarvo ja muista etsitään koko ajan virheitä.
Epäileväisyys, työstä mariseminen ja toisten mollaaminen tappavat yritteliäisyyden ja tekemisen ilon. Liika itsekriittisyys ei ole ikinä synnyttänyt uusia yrityksiä.

MEDIA LIETSOO MARINAA.

Erityisen masentavaa on ltapäivälehtien lukeminen. Lehdet mässäilevät katastrofeilla ja piikittelevät poliitikkoja henkilökohtaisesti. Ikävät asiat ovat todennäköisemmin uutisia, tai sitten uutiset kerrotaan ikävässä valossa. Kun Nokia ja Supercell myytiin, Suomi ”menetti” ne.
En myöskään ymmärrä, miksi joka vuosi julkaistaan mitä naapurisi tienaa -palkkavertailu. Eihän se luo kuin vihaa ja kateutta.
Minulla ja kavereillani oli aikanaan tapana lukea Metro-lehden tekstiviestipalstaa ja laskea, kuinka monta positiivista kommenttia siellä oli. Yleensä noin 5–10 prosenttia viesteistä. Loppu oli valittamista ja haukkumista. Samanlaista sävyä suositaan nettifoorumeilla.

KIELTEISYYS ON VAARALLISTA.

Paavo Väyrynen kysyi aikoinaan, voiko vitutukseen kuolla. Kyllä voi! Lääkäriseura Duodecim teki kielteisyydestä tutkimuksen, johon vastasi yli 140 000 ihmistä. Sen mukaan negatiivisesti ajattelevat ihmiset kuolevat kymmenen vuotta nuorempina.
Tutkimuksen mukaan asenne on yhteydessä elintapoihin. Myönteisesti tulevaisuuteen suhtautuvista yli 85 prosenttia liikkui terveyden kannalta riittävästi. He söivät paljon enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin murjottajat ja tupakoivat puolet vähemmän. He myös joivat harvemmin itsensä humalaan.

ONNELLISUUTTA VOI OPPIA.

Tutkija Sonja Lyubomirskyn mukaan onnellisuudesta noin puolet määräytyy geneettisesti, kymmenen prosenttia liittyy ulkoisiin olosuhteisiin ja peräti 40 prosenttia voi olla opittavissa.
Ihmisen aivot ovat plastiset, eli ajattelumme muokkaa niitä, ja voimme omaksua uusia tapoja. Positiivista ajattelua voi harjoitella.
Kun jokin menee pieleen, mietin, muistanko tätä harmia vuoden päästä ja onko sillä silloin enää väliä. Jos ei ole, siitä on turha stressata. Menen surffille ja unohdan koko homman.

Miten itse pysyt myönteisenä?

”Täällä Australiassa harvemmin kukaan valittaa, eikä ketään kiinnosta, minkä aseman olen saavuttanut. Ystäväni tukevat ja kuuntelevat minua. Olen onnellinen, kun minulla on vain vuokra-asunto vuokrakalusteilla, auto ja surffilauta. Onnellisuus syntyy nykyään asioiden tekemisestä, ei omistamisesta.”