Ihana pastellisävyin sisustettu lastenhuone houkuttelee leikkimään

klo 14:24 | 5.6.2015

keveät sävyt, iloinen tunnelma ja soma oma kahvila

Kesä on saapunut myös lastenhuoneeseen ja Café Aureliaan, joka on rakentunut pikkuhiljaa yläkertaan. Pieni kahvila täydentyi muutama viikko sitten suloisella Nepalissa käsityönä tehdyllä matolla, joka blogiyhtesityön merkeissä saapui meille. Reilunkaupan menetelmin valmistettu matto sopii täydellisesti pieneen kahvilaan, värit mattoon sai valita Huopapallomaton suunnittelutyökalun avulla. Vaihtoehtoja olikin monta, mutta suunnittelutyökalulla pystyi helposti näkemään lopputuloksen ja mattoon tulevan kuvion.

Matto on ekoystävällinen ja värjätty luonnollisilla väreillä, joten lapsi voi turvallisesti tepastella maton päällä. Pehmeä villa tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla ja matto sopii hyvin lastenhuoneeseen, sillä siihen ei pääse tarttumaan helposti lika. Tarvittaessa maton voi kuitenkin pestä vedellä ja saippualla.

Lastenhuoneen pieni kahvila on sisustettu lähes kokonaan kirpparilta löydetyillä esineillä, kipoilla ja vanhoilla astioilla. Tänne on käytetty tehokkaasti kaikki remontista ylijääneet laudanpätkät ja materiaali. Lastenhuoneeseen on valittu muutenkin kestäviä ja luonnonmateriaaleja, kuten puuta, villaa ja savea. Esineet kestää paremmin lasten rajuissakin leikeissä ja ne on turvallisia käyttää. Kahvilaan on tehty erilaisia herkkuja taikataikinasta, niiden ohjeeseen pääset täältä- klik.

Mummun tekemä nalle pääsi kahvikutsuille huopapallomaton päälle. Täällä huoneessa yleensä pukeudutaan ystävien kanssa "roolivaatteisiin" ja kioskissa leikitään kotia, kahvilaa tai kauppaa. Aamuisin on saatu usein herätä kahvipannun kilistelyyn ja herkkujen leipomiseen! Ja monesti on saatu myös "aamupala" suoraan sänkyyn!

Koska Nepalia on järkyttänyt maanjäristys, olisi erityisen tärkeää saada työpajat taas toimimaan ja työn tarjoaminen on yksi iso tapa auttaa jälleenrakennuksessa. Jokainen huopapallomatto on ainutlaatuinen uniikki käsityö, oman maton pääset tilaamaan täältä, klik.

Lastenhuoneeseesta löytää myös vauvanhoitopisteen, klik.

Kahvilasta ja makuukammarista lisäkuvia, klik.

Kommentit (1)

HuopaPalloMatto

1/1

klo 21:11 | 5.6.2015

Ihania kuvia, matto sopii kyllä teidän kahvilaan niin hyvin! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ruususuu ja Huvikumpu

Valmista itse herkullista kuusenkerkkäsiirappia ja säilö metsän aarre kauniisiin pulloihin

klo 19:19 | 2.6.2015

Keittiössä tuoksuu metsän huumaava tuoksu, kun kuusenkerkkäsiirappi porisee hiljalleen kattilassa..

Muistan, kuinka lapsena meillä oli tapana käyttää kuusenkerkkäsiirappia teen kanssa hunajan sijasta. Sekä jäätelön päällä herkullisena kastikkeena. Tuo metsän aarre sopii hyvin myös esimerkiksi suolaisten grilliruokien kastikkeeksi. Kuusenkerkkäsiirapin voi maustaa vaikkapa vanilijasokerilla tai inkiväärillä oman maun ja käyttötarpeen mukaan.

Kuusenkerkkiä voi kerätä hyvin juhannukseen asti, mutta muista maanomistajan lupa. Kuusenkerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja ja niitä voi käyttää mehun ja siirapin lisäksi vaikkapa kylvyssä. Kuusenkerkkäsiirappia valmistaessa koko kotiin leviää huumaava metsän tuoksu ja siirapin valmistaminen käy vaivattomasti. Valmis siirappi säilöttiin lasipulloihin, joihin on maalattu etiketti liitutaulumaalilla.

Ainekset

1 l kuusenkerkkiä
2 l vettä
4 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
Valmistusohje

Laita kuusenkerkät väljään veteen yön yli likoamaan.
Seuraavana päivä siivilöi kerkät, laita ne kattilaan ja lisää kattilaan 2 l vettä. Keitä miedolla lämmöllä 1-2 tuntia. Siivilöi kerkät ja ota keitinvesi talteen.
Laita keitinvesi kattilaan (noin 1 l) ja lisää sokerit. Keitä vielä 1-2 tuntia ilman kantta, kunnes seos muuttuu tummaksi ja siirappimaiseksi. Tee vesitesti. Ota teelusikalla pieni määrä siirappia ja tiputa se lasiin, jossa on kylmää vettä. Jos siirappi ei heti liukene veteen, on se valmista.
Jos haluat hyvin juoksevaa siirappia, vähennä keittoaikaa.
Jos haluat sirappiin itämaista ytyä, lisää keitinliemi-sokerit-seokseen 1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä. (Ohje; https://www.soppa365.fi/resepti/566/kuusenkerkkasiirappi/ )

Herkullista siirappia on tehtävä vielä lisää talven varalle!

DIY
Resepti

Kommentit (3)

Vierailija

1/3

klo 22:40 | 20.5.2016

Säilyykö tämä jääkaapissa vai huoneenlämmössä ja kuinka kauan?

Vierailija

2/3

klo 7:12 | 21.5.2016

Ihanan herkulliselta kuulostaa. Jäi vain mietityttämään, että kuinka pitkään tämä säilyy pullossa ja säilyykö hyvänä huoneenlämmössä? ?

3/3

klo 11:23 | 21.5.2016

Säilyvyyttä kyselisin minäkin?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ruususuu ja Huvikumpu

Jokaisella on syytä juhlaan, numeroihin tai saavutuksiin katsomatta

klo 19:00 | 29.5.2015

"Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisillemme."

Onnea jokainen valmistunut ja koulunsa lopettanut tai ammattiinsa valmistunut. Ja myös koulunsa keskeyttänyt, joka valitsi toisenlaisen suunnan kulkea. Kevään juhlien aika on jokaisella, numeroihin tai saavutuksiin katsomatta. Jokainen tie on ainutlaatuinen ja jokaisella lapsella on oma paikkansa maailmassa. Täydellistä ei ole olemassakaan, pienessä kiukkuisessa uhmaikäisessä sitä rakkautta vasta riittääkin. Rakkautta näyttää uhmansa kaikista tärkeimpiä kohtaan!

Näistä "täydellisistä" kuvista huolimatta, tänäänkin on pyyhitty tahmaisia tassuja, lohdutettu uhmaikäisiä ja erotettu sisaruksia riitelemästä. Sekä tirautettu muutama kyynel siitä syystä, että aika menee liian lujaa ja kevätvirren aika on taas! Todistusten ja stipendien sijaan sain kukkia omasta kukkapenkistä, enkä raaskinut torua, vaikka joukossa oli "muutama" varta vasten pihaan istutettukin.

Onnea jokaiselle, pidetään toisistamme huolta!

Kommentit (2)

3Ihmettä

1/2

klo 1:25 | 30.5.2015

Artikkelin otsikossa aivan mahtava ääneensanomisen totuus nyt, kun taas jokapaikassa hehkuetaan kevään ylioppilaita. Ensinnäkin. Suomi on jäänyt pykimään 40-50-luvulle, jolloin alleviivattiin ylioppilaan mainetta ja saavutuksia (koko termi pitäisi mielestäni poistaa= pelkästään nolo).

Samaan aikaan kun valmistuu ylioppilaita "ei-mihinkään" (enkä tarkoita loukata, tämä on vain faktaa) - valmistuu automekaanikkoja, eläintenhoitajia, koulunkäyntiavustajia ym.ym loputon määrä ihmisiä erilaisiin ammatteihin, osaamisiin, erityisaloihin. Ja kuten artikkelissa hienosti sanottiin - nekin, ketkä keskeyttivät ja valisivat elämässä toisen suunnan - ovat oikeutettuja juhlaan.

Voikukat, päivänkakkarat ja villit lubiinit ovat kaikkein aidoimpia välittämisen osoituksia:)

Kiinnostava aihe

2/2

klo 5:29 | 31.5.2015

Niin... ylioppilas... Minusta itsestäni (7,5-oppilaasta) oli hienoa valmistua ylioppilaaksi. Ja olin ylpeä, kun tyttärenikin valmistui (piiitkän kamppailun jälkeen). Ei se niinkään ollut se, että tuli ylioppilaaksi, vaan se että saavutti haluamansa tavoitteen :0).

Sitten en päässyt opiskelmaan sinne minne halusin. Olin töissä discon lippukassassa, lääninhallituksen toimistossa, markkinatutkimusfirmassa, ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston kirjaamossa... Sitten hain Hankeniin. Pääsin. Plussaa sai tuökokemuksesta. Yhdestä sisäänpääsytentistä selvisin hienosti, sen takia että olin ollut töissä ulkoministeriössä. Opiskelin pääaineenani markkinointia (sen takia, että halusin alun alkaen töihin mainostoimistoon). Hain moneen. Aina oli vastassa: "Kun sulla ei ole kokemusta mainostoimistosta". Monen yrityksen jälkeen pääsin töihin Turkama & Kumpp.-toimistoon (tarina siitä on piiiitkä, mutta sain huippupaikan myös sen takia, että osaan hyvin ruotsia :0). Minulla ei ollut tippaakaan hyötyä ekonomi-koulutuksestani. Opin kaiken mainonnasta ja hitsin paljon markkinoinnista työn kautta!

Eräänä kesänä ennen Hanken-opintojen aikaan tuurasin siivojaa eräällä tehtaalla. Siivotessani miesten saniteettitiloja +30-asteen helteessä, aloin funtisia siivojaan hommaa ihan eri kantilta kuin ennen. Monta vuotta myöhemmin olin markkinointisuunnittelijana isossa yrityksessä, kun siivojat menivät lakkoon. Ei mennyt montaa päivää, kun iso toimistomme oli aika karmeassa kunnossa... You see the point!

Joka päivä ajattelen näitä ei-ylioppilaita, jotka tekevät hienoa työtä sen eteen, että meidän kaikkien elämä sujuu mukavasti: Siivoojat, bussikuskit, posteljoonit, huoltomiehet, kauppojen kassat... Lista on loputon. - ARVOSTAKAA HEITÄ!

Lopuksi pieni tarina: Minulla oli ystävätär, jonka elämä alkoi sotalapsuudella. Vaikka mitä ongelmia paluussa Suomeen. Kävi vain kansakoulun. Mutta hän raivasi tiensä pienyrittäjäksi. Pystyi niillä rahoilla ostamaan itselleen oman asunnon. Ja mökin Hvitträskin rannalta (joka tontteineen on nyt varmaan n. 1 miljoonan euron arvoinen). Istuimme monia iltoja yhdessä jutellen vaikka mistä. Keskustellesamme koulutuksesta, hän oli aina haukkui ylioppilaiden hehkutusta ja muuta "korkempaa" koulutusta. Ei auttanut se, että sanoin että hän on ollut menestyneempi kuin minä (ekonomi). Hänellä ei ole tippaakaan huolta miten tulee toimeen taloudellisesti. Minulla on...

Halauksin. Ria

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ruususuu ja Huvikumpu

Luopumisen tuska ja elämisen onni

klo 21:58 | 27.5.2015

Riemua, onnea ja elämän isoja tapahtumia!

Lapsi käveli unenpöpperöisenä vastaan rapuissa, eikä saanut sanaakaan suustaan sanottua. Valtava innostus loisti silmissä ja kädet täristen tyttö piteli jotain pientä käsissään. Kunnes sai lopulta innostuksen keskeltä ison uutisen kerrottua; "Kuului vain klonks ja sitten se tippui, se hammmas tippui vaikka oon vasta viisi". Kaappasin tytön syliin ja onnittelin, ilmassa oli suuremmankin juhlan tuntua!

Toinen hyppi riemusta kiljahdellen ja juoksi kertomaan uutisen koko muullekin perheelle. Niin, olihan se meille vanhemmillekin jonkunlainen järkytys, johon ei ollut osannut varautua. Hammashan se vaan on, mutta muistuttaa pelottavasti ajan kulusta ja juoksusta. Muistuttaa siitä, kuinka niitä ensimmäisiä hampaita odotettiin suurella jännityksellä ja nyt ne jo lähtevät kohinalla. Kuinka se huominen on jo kulman takana, vaikkei sitä millään lailla odottaisikaan.

Tavallaan pieni luopumisen tuska viilsi lävitse, vaikka mieletön onni ja tyytyväisyys olikin päälimmäisenä mielessä. Siinä se pieni harvahammas hymyili multasäkkien päällä puutarhahommissa, rakkaudella ja lämmöllä kasvatettu. Toivottavasti se osaa ja jaksaa kantaa itseään kovissakin myrskyissä, eikä taivu pieneen tuulenpuuskaan.

Kantaa tuon hymynsä läpi elämän ja loistaa niin kuin hangon aurinko, vaikka kaikki hampaat lähtisivätkin vielä jonain päivänä suusta!

Psst. tehtiin me jotain puutarhahommiakin yhdessä, toivotaan että nuo tänä vuonna kasvaisivat edes jonkunlaisiksi ja saataisiin jotain pureskeltavaa myös ruokapöytään..