Parhaat huonekalut on täynnä tarinoita ja muistoja!

Aloitin jo viime kesänä tämän pöytävanhuksen kunnostamisen. Ja sain hiottua muutaman maalikerroksen pois, mutta siihen sen kunnostaminen jäikin muiden kiireiden alle. Sillä kyseessä ei ole mikä tahansa pöytä ja halusin tehdä työn kunnolla. 

Pöydän ensimmäisen muutoksen on tehnyt mummoni äiti. Maalannut sen ensimmäisen vihertävän maalikerroksen pöytään, joka kaiken alta paljastui. Seuraavan turkoosin maalikerroksen oli maalannut mummoni, äitini äiti. Joskus myöhemmin isomummoni oli sahannut pöydän jalkoja lyhyemmäksi, jotta se sopisi televisiopöydäksi. Vetimenä kaikkien muutosten ja maalikerrosten jälkeenkin oli edelleen sota-aikana laitettu vyönsolki. Mietin pöytää hioessa noita tuon ajan vahvoja naisia ja ajatuksia, pöydän alta paljastui niin monta kerrosta.

Tuntui liikuttavalle saada olla seuraava, joka saa valita oman värinsä pöytään. Kun sain viikonloppuna lapset nukkumaan, päätin toteuttaa urkan loppuun. Valitsin valkoisen Jeanne d'Arc Livingin Vintage Paint -maalin arvokkaaseen pöytään. Maali oli melko työläs laittaa ja vaati muutaman kerroksen, mutta lopputulos oli kaunis ja mattainen pinta sopi pöytään hyvin. Voi olla, että laitan päälle vielä antiikkivahan, jotta pinnan karheus hieman tasoittuu. 

Toivottavasti tuo pöytävanhus säilyy vielä seuraaville sukupolville ja uudistuu taas ehkä sitten aikanaan. Nyt se saa tuoda iloa meille sohvapöytänä, herkkujen ja kynttilöiden kannattelijana. Ties mitä tarinoita pöytäkin on jo eläessään kuullut ja tulee kuulemaan.. :) Sen arvokkuutta ei voi mitata rahassa, eikä tunnearvoa voi korvata mikään muu pöytä. Parhaat huonekalut on täynnä tarinoita ja muistoja!