Yrttilaatikot trukkilavoista ja puutarha kierrätysteemalla

Tähän aikaan vuodesta se taas iskee.. Puutarhavillitys, erilaisten siemenien ja taimien kasvatus ja loputon unelmointi mitä kaikkea sitä voisikaan pihallaan kasvattaa..  Niitä suunnitelmia on ihan hauska tehdä, syksyllä voi sitten katsoa, mitä niistä tulikaan toteutettua! Meillä on ollut tapana istuttaa joka vuosi joku uusi "eksoottinen" uusi kasvi, pensas tai puu pihalle. Viime vuonna pihalle pääsi Goji-marjapensas, edellisenä viinirypäleet.. Myös chilin kasvatusta on kokeiltu ja tällä hetkellä keittiön ikkunakiikuissa kasvaa kesäkurpitsaa ja ihan perinteisiä yrttejä. Puutarha on rakentunut neljässä vuodessa pikku hiljaa. Aina oppii ja tulee jotain uutta. Viime vuonna pieni trukkilavoihin rakennettu keittiöpuutarha osottautui todella hyväksi, hyödylliseksi ja helpoksi toteuttaa & hoitaa. Salaatteja, yrttejä ja vihanneksia haettiin aamuisin pikkukorilla keittiöön ja tänä vuonna osaan jo paremmin suunnitella, mitä kannattaa istuttaa enemmän. Oman maan uusia perunoita ei taida voittaa mikään ja myös lasten ihmetys pihalla kasvavista "kurkkupensaista" oli mieleenpainuva!

Trukkilavojen ympärille istutin kehäkukkaa, joka pirteän ulkonäkönsä lisäksi on myös hyvä tuholaisten karkottaja. Myös kesäkukat aijon napata omalta pihalta maljakkoon tänä vuonna. Pihalla kasvaa paljon monivuotisia perennoja ja erilaiset malvat, unikot ja hortensiat ovat suuressa osassa! Lettuliiteri rakennettiin myös kierrätysteemalla, vanhoista ikkunoista, hirsistä ja ovista. Siellä asuu kuulemma lasten mukaan puutarhakeiju nimeltään Tiina. ;) Lattian teko lettuliiterissä on vielä kesken ja seinät pientä viimeistelyä vailla, josko tänä kesänä pääsisimme tekemään ne loppuun.

Herneille, villiviinille ja muille köynnöskasveille rakennettiin tukipylväät vanhoista aidanseipäistä. On ollut mukava huomata, kuinka paljon puutarhaa voi rakentaa kierrätysmateriaaleista ja melkein ilman rahaa pikkuhiljaa. Itse kasvatettu sato kyllä palkitsee. Tähän aikaan vuodesta innostus meinaa kasvaa vähän liiankin suuriin mittakaavoihin ja sitä meinaa kasvattaa yli omien tarpeiden pieniä taimia.. Niitä olen sitten kiikuttanut myös mummoille ja ystäville, kun omiin kasvilavoihin ei kuitenkaan kovin montaa isoa kesäkurpitsaa mahdu! Vaikka tänä vuonna taidankin laittaa niitä vielä muutaman lisää..

Äitini toivoi aina äitienpäivälahjaksi ison kuorman multaa, kummastelin lapsena tuota lahjatoivetta kovin paljon! Nykyisin ymmärrän äitiä täysin!

Halauksin, Anni