"Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisillemme."

Onnea jokainen valmistunut ja koulunsa lopettanut tai ammattiinsa valmistunut. Ja myös koulunsa keskeyttänyt, joka valitsi toisenlaisen suunnan kulkea. Kevään juhlien aika on jokaisella, numeroihin tai saavutuksiin katsomatta. Jokainen tie on ainutlaatuinen ja jokaisella lapsella on oma paikkansa maailmassa. Täydellistä ei ole olemassakaan, pienessä kiukkuisessa uhmaikäisessä sitä rakkautta vasta riittääkin. Rakkautta näyttää uhmansa kaikista tärkeimpiä kohtaan!

Näistä "täydellisistä" kuvista huolimatta, tänäänkin on pyyhitty tahmaisia tassuja, lohdutettu uhmaikäisiä ja erotettu sisaruksia riitelemästä. Sekä tirautettu muutama kyynel siitä syystä, että aika menee liian lujaa ja kevätvirren aika on taas! Todistusten ja stipendien sijaan sain kukkia omasta kukkapenkistä, enkä raaskinut torua, vaikka joukossa oli "muutama" varta vasten pihaan istutettukin.

Onnea jokaiselle, pidetään toisistamme huolta!

Kommentit (2)

3Ihmettä

Artikkelin otsikossa aivan mahtava ääneensanomisen totuus nyt, kun taas jokapaikassa hehkuetaan kevään ylioppilaita. Ensinnäkin. Suomi on jäänyt pykimään 40-50-luvulle, jolloin alleviivattiin ylioppilaan mainetta ja saavutuksia (koko termi pitäisi mielestäni poistaa= pelkästään nolo).

Samaan aikaan kun valmistuu ylioppilaita "ei-mihinkään" (enkä tarkoita loukata, tämä on vain faktaa) - valmistuu automekaanikkoja, eläintenhoitajia, koulunkäyntiavustajia ym.ym loputon määrä ihmisiä erilaisiin ammatteihin, osaamisiin, erityisaloihin. Ja kuten artikkelissa hienosti sanottiin - nekin, ketkä keskeyttivät ja valisivat elämässä toisen suunnan - ovat oikeutettuja juhlaan.

Voikukat, päivänkakkarat ja villit lubiinit ovat kaikkein aidoimpia välittämisen osoituksia:)

Kiinnostava aihe

Niin... ylioppilas... Minusta itsestäni (7,5-oppilaasta) oli hienoa valmistua ylioppilaaksi. Ja olin ylpeä, kun tyttärenikin valmistui (piiitkän kamppailun jälkeen). Ei se niinkään ollut se, että tuli ylioppilaaksi, vaan se että saavutti haluamansa tavoitteen :0).

Sitten en päässyt opiskelmaan sinne minne halusin. Olin töissä discon lippukassassa, lääninhallituksen toimistossa, markkinatutkimusfirmassa, ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston kirjaamossa... Sitten hain Hankeniin. Pääsin. Plussaa sai tuökokemuksesta. Yhdestä sisäänpääsytentistä selvisin hienosti, sen takia että olin ollut töissä ulkoministeriössä. Opiskelin pääaineenani markkinointia (sen takia, että halusin alun alkaen töihin mainostoimistoon). Hain moneen. Aina oli vastassa: "Kun sulla ei ole kokemusta mainostoimistosta". Monen yrityksen jälkeen pääsin töihin Turkama & Kumpp.-toimistoon (tarina siitä on piiiitkä, mutta sain huippupaikan myös sen takia, että osaan hyvin ruotsia :0). Minulla ei ollut tippaakaan hyötyä ekonomi-koulutuksestani. Opin kaiken mainonnasta ja hitsin paljon markkinoinnista työn kautta!

Eräänä kesänä ennen Hanken-opintojen aikaan tuurasin siivojaa eräällä tehtaalla. Siivotessani miesten saniteettitiloja +30-asteen helteessä, aloin funtisia siivojaan hommaa ihan eri kantilta kuin ennen. Monta vuotta myöhemmin olin markkinointisuunnittelijana isossa yrityksessä, kun siivojat menivät lakkoon. Ei mennyt montaa päivää, kun iso toimistomme oli aika karmeassa kunnossa... You see the point!

Joka päivä ajattelen näitä ei-ylioppilaita, jotka tekevät hienoa työtä sen eteen, että meidän kaikkien elämä sujuu mukavasti: Siivoojat, bussikuskit, posteljoonit, huoltomiehet, kauppojen kassat... Lista on loputon. - ARVOSTAKAA HEITÄ!

Lopuksi pieni tarina: Minulla oli ystävätär, jonka elämä alkoi sotalapsuudella. Vaikka mitä ongelmia paluussa Suomeen. Kävi vain kansakoulun. Mutta hän raivasi tiensä pienyrittäjäksi. Pystyi niillä rahoilla ostamaan itselleen oman asunnon. Ja mökin Hvitträskin rannalta (joka tontteineen on nyt varmaan n. 1 miljoonan euron arvoinen). Istuimme monia iltoja yhdessä jutellen vaikka mistä. Keskustellesamme koulutuksesta, hän oli aina haukkui ylioppilaiden hehkutusta ja muuta "korkempaa" koulutusta. Ei auttanut se, että sanoin että hän on ollut menestyneempi kuin minä (ekonomi). Hänellä ei ole tippaakaan huolta miten tulee toimeen taloudellisesti. Minulla on...

Halauksin.  Ria

 

 

 

 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Anni Lehto on intohimoinen DIY-ideoiden toteuttaja ja ammatiltaan kädentaitojen ohjaaja. Huvikumpu-blogista löydät ideat suloisimpiin juhliin, leivontaan ja koristeluun. Kesällä pihan keittiöpuutarha herää eloon ja pihan lettuliiterissä valmistuvat parhaat herkut! Välillä blogissa piipahdetaan sisustuspuodeissa, reissuilla ja käsityötapahtumissa. Huvikummussa asustaa myös remppataitoinen mies, kolme lasta, Lilli-kissa ja Ransu-koira. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiinBloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012

Instagram