
Se pieni hetki, jota on odotettu talven päivinä..
Ulkona puhkeaa kukkaan kokoajan jotain uutta ihmeteltävää. Taas on käsillä se hetki, jota on unelmoinut talven pimeinä päivinä. Ja ihmetys on aina suuri, kun tuo omenapuuvanhus jaksaa aina kukkia yhtä kauniisti. Ja kun puuvanhuksen kukat leiijailevat valkoisena maahan, hetki on aika taijanomainen. Onneksi sen puun alla leikkii ihan "oikea" keijuprinsessa, välillä hypähtelee ja auttaa puutarhahommissa. Viime vuonna tämän yhden puun sato oli melkoinen ja omppuhilloa löytyy pakkasesta vieläkin!
Kieloja on tuotu sisällekin sairastupaa piristämään, pikkuveikalle. Pieni on vielä vesirokossa, onneksi omalle pihalle pääsee välillä ihmettelemään. Seuraavaksi pihalla loistaa syreenit ja lumipalloheisi.