Puutarhanhoito antaa voimaa

Viikonloppuna oli kunnolla aikaa möyriä pihalla, "omalla hiekkalaatikolla" ja myös lapset ovat innostuneet puuhasta. Lähinnä kyykkivät mukana ja kaivelevat matoja ämpäriinsä, mutta kova touhu ja ilo on hommassa aina mukana. Moni ihmettelee, miten lapsiperheessä voi löytyä aikaa oman pihan kunnossa pitämiseen- mutta niin sitä vain löytää aikaa sille, mitä rakastaa. Ja edes pienessä mittakaavassa, sillä paljon meidänkin pihassa kasvaa rikkaruohoja, sulassa sovussa kaikkien istutusten kanssa. Enkä jaksa päätäni vaivata pienillä nokkospuskilla, ne napataan sitten pois kun aika antaa siihen joskus myöden.

Minusta parasta pihassa on se, että saa kokeilla ihan mitä haluaa ja leikkiä. Ei se nyt niin nuukaa ole, jos ei kukat kasvakaan tai istutukset onnistu- kunhan yrittää. Jonkun kasvin kanssa voi yllättyä positiivisesti ja toisen kanssa taas oppii jotain. Ensi vuonna teen vähän toisella tavalla, jos muistan! Tykkään luovasti istuttaa kasveja myös vähän sinne sun tänne, aina voi yllättyä kun maasta puskee sitten jotain uutta. Nämä trukkilavoista tehdyt viljelylaatikot ja isot ruukut ovat olleet äärettömän helpot. Kesä on jostain syystä hoitanut kastelun kunnolla tänä kesänä. Onneksi aurinkokin on välillä muistanut. Sitäpaitsi iso osa tämän vuoden mansikoista meni koiran suuhun ja ne on kyllä lastenkin toimesta napisttu sieltä pois heti kypsyttyään. Riittää, kun rikkaruohot ottaa aina silloin tällöin pois. 

En tiedä mikä taika siinä on, että jo pienen hetken puutarhassa puuhailun jälkeen mieli on ihan toisenlainen. Puutarhan hoivaaminen myös hoitaa samalla omaa "mielenmaisemaa" ja käsien upottaminen multaan on terapeuttista. Siinä oleillessa, koko muusta maailmasta irrallaan saa rauhassa keskittyä käsillä olevaan tehtävään. Mieli puhdistuu ja rauhoittuu.

Eikä pihan laittamisessa tai puutarhan hoidossa ole meidän kohdalla edes kaikista tärkeintä se sato. Kurpitsaa, kurkkua ja tomaattia on kyllä hyvin tänäkin vuonna tulossa. Ja onhan se hienoa seurata, kuinka pienestä siemenestä kasvaa omaan ruokapöytään herkkua.

Tasapainon nimissä ja puutarhanhoidon lomassa, on me muistettu myös herkutella ja grillata lettuliiterissä.   Ja "ulkoistettu" kaikki mahdollinen toiminta pihalle, pitää ottaa ilo irti jokaisesta auringonsäteestä! :) Villiviini on muuten kasvanut tänä vuonna ihan mielettömän paljon lettuliiterin suojaksi. Sehän se oli silloin muutama kesä sitten sen laittamisessa ideanakin! Syksyn tullen se saa kauniin punaisen ja oranssin sävyn, mutta onneksi on vielä kesää ensin jäljellä.. Mukavaa alkuviikkoa, nautitaan auringosta!